äly
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kyky ajatella ja selvittää asioiden ja tapahtumien riippuvuussuhteita ja sisäisiä yhteyksiä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈæly/
- tavutus: ä‧ly
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äly | älyt |
genetiivi | älyn | älyjen |
partitiivi | älyä | älyjä |
akkusatiivi | äly; älyn |
älyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | älyssä | älyissä |
elatiivi | älystä | älyistä |
illatiivi | älyyn | älyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | älyllä | älyillä |
ablatiivi | älyltä | älyiltä |
allatiivi | älylle | älyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | älynä | älyinä |
translatiivi | älyksi | älyiksi |
abessiivi | älyttä | älyittä |
instruktiivi | – | älyin |
komitatiivi | – | älyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | äly- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- Vanha suomen omaperäinen sana, jolla ei vastineita muissa kielissä, paitsi karjalassa
- Mahdolliset vastineet muissa kielissä:
- Luulajan saamen huomaamista ja havaitsemista tarkoittava sana
- Komin vanhassa kielessä ymmärrystä, älyä ja malttia tarkoittava sana
Käännökset muokkaa
1. kyky ajatella
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: älykäs, älyllinen, älytön
- adverbit: älyissään, älyllä, älyten, älyttä, älyttävästi
- substantiivit: älykkyys, älykkö, älymystö, älyttäminen, älyäminen
- verbit: älyttää, älytä
Yhdyssanat muokkaa
ihmisäly, normaaliälyinen, peliäly, tekoäly, tunneäly, älykortti, älykääpiö, älynlahja, älynvälähdys, älynväläys, älynystyrä, älypeli, älypuhelin, älypää, älytalo, älyvapaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1