-han

Katso myös: han, hàn, hån, -hän, hän, Hän

Suomi muokkaa

-han (liitepartikkeli; etuvokaalisessa sanassa -hän)

takavokaaleja (a, o, u) sisältävään sanaan liitettävä partikkeli, jolla puhuja ilmaisee olevansa hämmästynyt tai yllättynyt kuultuaan/nähtyään/tunnettuaan tms. tavalla saatuaan tietoonsa mielipiteen, totuuden tms. asiasta, josta hänellä oli toisenlainen näkemys
No mutta tuohan on ihan kaunis taulu.
kuten tunnettua
Viinastahan se on sairaaksi tullutkin.
tosin
Ehkä olen siihen liian vanha, vaikka onhan Petekin jo kolmekymmentä.
eikö niin?
Tunnethan sinä hänet?

Sehän on selvä.
lieventää kehotusta
No niin, menehän nyt siitä!
ehkä; mahtaa
Mitähän taas onkaan tapahtunut?

Perustuu pronominiin hän ’hän, se’, joka lauseyhteydessään on saanut vivahteita tiettyyn suuntaan. Esim.

”Kala-hän on jo kuollut” ’kala — se siinä, kuten nähdään — on jo kuollut’.
”Kuka-hän siellä kolkuttaa?” ’Kuka — se tuntematon — siellä kolkuttaa?’
”Ei-hän se laituri kovin komea ollut.” ’Ei — se siinä, nähtävissä oleva — laituri kovin komea ollut.’^[1]

1. hämmästystä tai yllättyneisyyttä ilmaiseva partikkeli

Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista, s. 44-45. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.