Katso myös: ton, Ton, tón, -ton

Suomi muokkaa

Suffiksi muokkaa

-tön

  1. johdin, joka liitetään etuvokaaliseen substantiiviin (ä, ö, y tai i tai e yksistään) ja jolla muodostetaan substantiiveja tai adjektiiveja, jotka tarkoittavat jotakin ilman olevaa; liitetään yksikön heikkoasteiseen vartaloon (eli yksikön genetiivi ilman n-kirjainta)
    nimi, nime|n > nimetön
    työ, työ|n > työtön