Katso myös: spitze

Saksa muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi die Spitze die Spitzen
akkusatiivi die Spitze die Spitzen
datiivi der Spitze den Spitzen
genetiivi der Spitze der Spitzen
25

Spitze f. (monikko Spitzen)

  1. kärki (kappaleen uloin, teräväksi kapeneva osa; myös kuv., urheilussa)
  2. huippu
  3. pitsi

Etymologia muokkaa

spitz + -e

Aiheesta muualla muokkaa

Substantiivi muokkaa

Spitzen

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta Spitz
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta Spitz
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta Spitz