polta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä polttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä polttaa

Gallura

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polta f.

  1. ovi

Ääntäminen

muokkaa
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: pol‧ta

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polta f. (monikko polte[luo])

  1. (historia, kirjakieltä) Rooman valtakunnan aikainen polentan kaltainen ruokalaji, joka oli suosittua ennen leivän keksimistä
  2. (kirjakieltä, laajennettu merkitys) sekaannus, hässäkkä

Ääntäminen

muokkaa
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: pol‧ta

Etymologia

muokkaa
  • latinan sanasta pultem < akkusatiivimuoto sanasta puls (’ateria’; ’puuro’) < muinaiskreikan sanasta πόλτος (póltos, ’jauhoista tehty puuro’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *pel (’jauho’; ’pöly’)

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Sambali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polta

  1. ovi

Etymologia

muokkaa
  • samanmerkityksisestä espanjan kielen sanasta puerta