aateluus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aateluus (40)
- aatelisarvoon yhdistyvä arvolataus; ylevyys, ylevämielisyys
- Aateluus velvoittaa, noblesse oblige.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑːt̪eluːs/
- tavutus: aa‧te‧luus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aateluus | aateluudet |
| genetiivi | aateluuden | aateluuksien |
| partitiivi | aateluutta | aateluuksia |
| akkusatiivi | aateluus; aateluuden |
aateluudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aateluudessa | aateluuksissa |
| elatiivi | aateluudesta | aateluuksista |
| illatiivi | aateluuteen | aateluuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aateluudella | aateluuksilla |
| ablatiivi | aateluudelta | aateluuksilta |
| allatiivi | aateluudelle | aateluuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aateluutena | aateluuksina |
| translatiivi | aateluudeksi | aateluuksiksi |
| abessiivi | aateluudetta | aateluuksitta |
| instruktiivi | – | aateluuksin |
| komitatiivi | – | aateluuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aateluude- | |
| vahva vartalo | aateluute- | |
| konsonantti- vartalo |
aateluut- | |
Käännökset muokkaa
1. aatelisarvoon yhdistyvä arvolataus; ylevyys, ylevämielisyys
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- aateluus Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet muokkaa
- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 40)