Katso myös: AAVE

Suomi muokkaa

 
Aave

Substantiivi muokkaa

aave (48)

  1. aineeton uskomusolento, haamu, kummitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑːʋeˣ/
  • tavutus: aa‧ve

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aave aaveet
genetiivi aaveen aaveiden
aaveitten
partitiivi aavetta aaveita
akkusatiivi aave;
aaveen
aaveet
sisäpaikallissijat
inessiivi aaveessa aaveissa
elatiivi aaveesta aaveista
illatiivi aaveeseen aaveisiin
aaveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aaveella aaveilla
ablatiivi aaveelta aaveilta
allatiivi aaveelle aaveille
muut sijamuodot
essiivi aaveena aaveina
translatiivi aaveeksi aaveiksi
abessiivi aaveetta aaveitta
instruktiivi aavein
komitatiivi aaveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aavee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aavet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aavejuna, aavekaupunki, aavekipu, aavelaiva, aavesärky

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • olla kalpea kuin aave = olla kalpea; olla iholtaan tavallista valkoisempi
  • olla kuin aaveen nähnyt = olla pelästyneen näköinen

Aiheesta muualla muokkaa

  • aave Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet muokkaa