Katso myös: Ahne

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ahne (48) (komparatiivi ahneempi, superlatiivi ahnein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka haluaa paljon ja usein kyltymättä jotakin, esimerkiksi rahaa tai ruokaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑhneˣ/
  • tavutus: ah‧ne

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

maaliahne, rahanahne


Vastakohta muokkaa

Idiomit muokkaa

  • ahneella on paskainen loppu lopulta ahneelle käy huonosti

Aiheesta muualla muokkaa

  • ahne Kielitoimiston sanakirjassa
  • ahne Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ahne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ahnen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ahnen

Viro muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ahne (gen ahne, part ahnet)

  1. ahne, ahnas
    Ta on ahne ja ihne – Hän on ahne ja saita.

Taivutus muokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ahne ahned
Genetiivi ahne ahnete
Partitiivi ahnet ahneid
Illatiivi ahnesse ahneisse
ahnetesse
Vertailuasteet muokkaa
  • komparatiivi ahnem
  • superlatiivi kõige ahnem ja ahneim

Aiheesta muualla muokkaa

  • ahne Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet muokkaa

Viro
  • Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.
Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.