aikamuoto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aikamuoto
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
- Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aikamuoto | aikamuodot |
genetiivi | aikamuodon | aikamuotojen |
partitiivi | aikamuotoa | aikamuotoja |
akkusatiivi | aikamuoto; aikamuodon |
aikamuodot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aikamuodossa | aikamuodoissa |
elatiivi | aikamuodosta | aikamuodoista |
illatiivi | aikamuotoon | aikamuotoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aikamuodolla | aikamuodoilla |
ablatiivi | aikamuodolta | aikamuodoilta |
allatiivi | aikamuodolle | aikamuodoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aikamuotona | aikamuotoina |
translatiivi | aikamuodoksi | aikamuodoiksi |
abessiivi | aikamuodotta | aikamuodoitta |
instruktiivi | – | aikamuodoin |
komitatiivi | – | aikamuotoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | aikamuodo- | |
vahva vartalo | aikamuoto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista aika ja muoto
Käännökset muokkaa
1. verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- aikamuoto Kielitoimiston sanakirjassa