Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aines (39)

  1. aine, materia
    yhteiskunnan rikollinen aines
  2. aineosa, raaka-aine
    Tämän leivän aines koostuu lähinnä rukiista.
    Ruoka valmistuu yksinkertaisista aineksista.
  3. aineisto, materiaali
    Minulla alkaa olla koossa romaanin ainekset.
  4. tarveaine, materiaali
    Katiskan tärkein aines on katiskaverkko.
  5. kyky, taipumus
    Sinussa on ainesta vaikka papiksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯nes/
  • tavutus: ai‧nes

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aines ainekset
genetiivi aineksen ainesten
aineksien
partitiivi ainesta aineksia
akkusatiivi aines;
aineksen
ainekset
sisäpaikallissijat
inessiivi aineksessa aineksissa
elatiivi aineksesta aineksista
illatiivi ainekseen aineksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aineksella aineksilla
ablatiivi ainekselta aineksilta
allatiivi ainekselle aineksille
muut sijamuodot
essiivi aineksena aineksina
translatiivi ainekseksi aineksiksi
abessiivi aineksetta aineksitta
instruktiivi aineksin
komitatiivi aineksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ainekse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aines-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aineksenkeruu, ainesjulkaisu, aineskokoelma, ainesmetalli, ainesmäärä, ainesosa, ainesputki, ainespuu, arkistoaines, asia-aines, kiintoaines, kiviaines, liikemiesaines, lähdeaines, maa-aines, oppiaines, oppilasaines, perusaines, puuaines, pääaines, ruoka-aines, sideaines, tarveaines, tietoaines, upseeriaines, ydinaines, ääniaines, ääriaines, äärimmäisyysaines

Aiheesta muualla muokkaa

  • aines Kielitoimiston sanakirjassa
  • aines Tieteen termipankissa

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

aines

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta aine