airo
Katso myös: airó, airõ, aíro |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
airo (1)
- pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
- Airoja käytetään yleensä pareittain.
- Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑi̯ro/, [ˈɑ̝iro̞]
- tavutus: ai‧ro
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | airo | airot |
genetiivi | airon | airojen |
partitiivi | airoa | airoja |
akkusatiivi | airo; airon |
airot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | airossa | airoissa |
elatiivi | airosta | airoista |
illatiivi | airoon | airoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | airolla | airoilla |
ablatiivi | airolta | airoilta |
allatiivi | airolle | airoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | airona | airoina |
translatiivi | airoksi | airoiksi |
abessiivi | airotta | airoitta |
instruktiivi | – | airoin |
komitatiivi | – | airoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | airo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
Liittyvät sanat muokkaa
airokas, airollinen, airomainen, airue, hankain, mela, sauvoin
Yhdyssanat muokkaa
airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.