Katso myös: airó, airõ, aíro
Wikipedia
Katso artikkeli Airo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Kulunut airo ja metallinen hankain jostakin maailmalta

Substantiivi muokkaa

airo (1)

  1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
    Airoja käytetään yleensä pareittain.
    Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯ro/, [ˈɑ̝iro̞]
  • tavutus: ai‧ro

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi airo airot
genetiivi airon airojen
partitiivi airoa airoja
akkusatiivi airo;
airon
airot
sisäpaikallissijat
inessiivi airossa airoissa
elatiivi airosta airoista
illatiivi airoon airoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi airolla airoilla
ablatiivi airolta airoilta
allatiivi airolle airoille
muut sijamuodot
essiivi airona airoina
translatiivi airoksi airoiksi
abessiivi airotta airoitta
instruktiivi airoin
komitatiivi airoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo airo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

airokas, airollinen, airomainen, airue, hankain, mela, sauvoin

Yhdyssanat muokkaa

airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo

Aiheesta muualla muokkaa

  • airo Kielitoimiston sanakirjassa
  • airo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.