ajanlasku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ajanlasku
- pääasiassa taivaankappaleiden liikkeisiin perustuva tapa mitata aikaa
- ennen ajanlaskun alkua
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑjɑnˌlɑsku/
- tavutus: a‧jan‧las‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajanlasku | ajanlaskut |
| genetiivi | ajanlaskun | ajanlaskujen |
| partitiivi | ajanlaskua | ajanlaskuja |
| akkusatiivi | ajanlasku; ajanlaskun |
ajanlaskut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajanlaskussa | ajanlaskuissa |
| elatiivi | ajanlaskusta | ajanlaskuista |
| illatiivi | ajanlaskuun | ajanlaskuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajanlaskulla | ajanlaskuilla |
| ablatiivi | ajanlaskulta | ajanlaskuilta |
| allatiivi | ajanlaskulle | ajanlaskuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajanlaskuna | ajanlaskuina |
| translatiivi | ajanlaskuksi | ajanlaskuiksi |
| abessiivi | ajanlaskutta | ajanlaskuitta |
| instruktiivi | – | ajanlaskuin |
| komitatiivi | – | ajanlaskuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajanlasku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
yhdyssana osista aika (genetiivi) ja lasku
Käännökset muokkaa
1. pääasiassa taivaankappaleiden liikkeisiin perustuva tapa mitata aikaa
|
|