ankka
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kotieläimenä pidettävä sinisorsan muoto (Anas platyrhynchos domestica), josta on useita muunnoksia
- vääräksi osoittautuva uutinen, uutisankka
- (hiihto) vuoroluistelu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑŋkːɑ/
- tavutus: ank‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ankka | ankat |
| genetiivi | ankan | ankkojen (ankkain) |
| partitiivi | ankkaa | ankkoja |
| akkusatiivi | ankka; ankan |
ankat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ankassa | ankoissa |
| elatiivi | ankasta | ankoista |
| illatiivi | ankkaan | ankkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ankalla | ankoilla |
| ablatiivi | ankalta | ankoilta |
| allatiivi | ankalle | ankoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ankkana | ankkoina |
| translatiivi | ankaksi | ankoiksi |
| abessiivi | ankatta | ankoitta |
| instruktiivi | – | ankoin |
| komitatiivi | – | ankkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | anka- | |
| vahva vartalo | ankka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta anka < alasaksan ãnk < deminutiivi sanasta ant[1] (vrt. nykyruotsin and, saksan Ente)
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2]
Käännökset muokkaa
1. Anas platyrhynchos domestica
|
|
2. väärä uutinen
|
Ks. uutisankka |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ankanpoikanen, ankkalammikko, ankkatesti, kumiankka, uutisankka
Aiheesta muualla muokkaa
- ankka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ MX.26373/taxonomy Laji.fi. (Päivitettävä julkaisu.). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 75. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.