Wikipedia
Katso artikkeli Apotti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Apotti

Substantiivi muokkaa

apotti (5-C)

  1. munkkiluostarin johtaja katolisessa kirkossa
  2. apottien suvun (Philemon) laji tai yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑpot̪ːi/
  • tavutus: a‧pot‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apotti apotit
genetiivi apotin apottien
(apottein)
partitiivi apottia apotteja
akkusatiivi apotti;
apotin
apotit
sisäpaikallissijat
inessiivi apotissa apoteissa
elatiivi apotista apoteista
illatiivi apottiin apotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi apotilla apoteilla
ablatiivi apotilta apoteilta
allatiivi apotille apoteille
muut sijamuodot
essiivi apottina apotteina
translatiivi apotiksi apoteiksi
abessiivi apotitta apoteitta
instruktiivi apotein
komitatiivi apotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo apoti-
vahva vartalo apotti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • apotti Kielitoimiston sanakirjassa