apustaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
apustaa (53) (taivutus[luo]) (rinnakkaismuoto "abustaa" samassa merkityksessä)
- varata vuoro (ensimmäisenä), joskus myös ilmoittautua mukaan
- Lukis nyt vaan äkisti se lainaaja, joka ainokaisen opuksen ennätti ennen minua apustaa! (keskustelupalstaviesti martat.fi)
Huomautukset muokkaa
Käytetään myös lyhyemmässä muodossa "Apus minä!" tai "Apus eka!", "Apus toka!" (tai rinnakkaismuoto "abus").
Etymologia muokkaa
Tullut ranskan kielen komennosta koirille "à bouche" ("ota suuhun") merkityksessä "käy kiinni". Tästä ilmaus on tullut suomalaiseen koululaisslangiin ruotsin kielen kautta. Yleisimmillään ilmaus on ollut 30–60-luvuilla.[1][2]
Viitteet muokkaa
- ↑ Kysy.fi, Helsingin kaupunginkirjasto, 12.1.2006
- ↑ Slangi - Suomi-sanakirja, Slangi.net