Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aritmetiikka (9-A)[1]

  1. (matematiikka) laskuoppi, joka käsittelee numeroilla merkittyjä suureita; käytettäviä laskutoimituksia ovat yhteenlasku, vähennyslasku, kertolasku ja jakolasku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aritmetiikka aritmetiikat
genetiivi aritmetiikan aritmetiikkojen
(aritmetiikkain)
partitiivi aritmetiikkaa aritmetiikkoja
akkusatiivi aritmetiikka;
aritmetiikan
aritmetiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi aritmetiikassa aritmetiikoissa
elatiivi aritmetiikasta aritmetiikoista
illatiivi aritmetiikkaan aritmetiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aritmetiikalla aritmetiikoilla
ablatiivi aritmetiikalta aritmetiikoilta
allatiivi aritmetiikalle aritmetiikoille
muut sijamuodot
essiivi aritmetiikkana aritmetiikkoina
translatiivi aritmetiikaksi aritmetiikoiksi
abessiivi aritmetiikatta aritmetiikoitta
instruktiivi aritmetiikoin
komitatiivi aritmetiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aritmetiika-
vahva vartalo aritmetiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan kielen arithmetica < muinaiskreikan ἀριθμητική (arithmētikē)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A