Suomi muokkaa

 
Arkeologia

Substantiivi muokkaa

arkeologia (12)[1]

Katso artikkeli Arkeologia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. tiede ihmisen kulttuurin kehityksestä sellaisena kuin se on tutkittavissa maasta ja maaperästä löydettyjen ihmisen toiminnan aikaan saattamien erilaisten rakenteiden ja esineiden jäännöksistä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑrkeoˌlogiɑ/ (usein myös /ˈɑrkːeoˌlogiɑ/)
  • tavutus: ar‧ke‧o‧lo‧gi‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arkeologia arkeologiat
genetiivi arkeologian arkeologioiden
arkeologioitten
(arkeologiain)
partitiivi arkeologiaa arkeologioita
akkusatiivi arkeologia;
arkeologian
arkeologiat
sisäpaikallissijat
inessiivi arkeologiassa arkeologioissa
elatiivi arkeologiasta arkeologioista
illatiivi arkeologiaan arkeologioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arkeologialla arkeologioilla
ablatiivi arkeologialta arkeologioilta
allatiivi arkeologialle arkeologioille
muut sijamuodot
essiivi arkeologiana arkeologioina
translatiivi arkeologiaksi arkeologioiksi
abessiivi arkeologiatta arkeologioitta
instruktiivi arkeologioin
komitatiivi arkeologioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo arkeologia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

arkeologi, arkeometria, antropologia

Yhdyssanat muokkaa

meriarkeologia

Substantiivi muokkaa

arkeologia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta arkeologi

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12