arkeologia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tiede ihmisen kulttuurin kehityksestä sellaisena kuin se on tutkittavissa maasta ja maaperästä löydettyjen ihmisen toiminnan aikaan saattamien erilaisten rakenteiden ja esineiden jäännöksistä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑrkeoˌlogiɑ/ (usein myös /ˈɑrkːeoˌlogiɑ/)
- tavutus: ar‧ke‧o‧lo‧gi‧a
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arkeologia | arkeologiat |
genetiivi | arkeologian | arkeologioiden arkeologioitten (arkeologiain) |
partitiivi | arkeologiaa | arkeologioita |
akkusatiivi | arkeologia; arkeologian |
arkeologiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arkeologiassa | arkeologioissa |
elatiivi | arkeologiasta | arkeologioista |
illatiivi | arkeologiaan | arkeologioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arkeologialla | arkeologioilla |
ablatiivi | arkeologialta | arkeologioilta |
allatiivi | arkeologialle | arkeologioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arkeologiana | arkeologioina |
translatiivi | arkeologiaksi | arkeologioiksi |
abessiivi | arkeologiatta | arkeologioitta |
instruktiivi | – | arkeologioin |
komitatiivi | – | arkeologioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | arkeologia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. arkeologia
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
arkeologi, arkeometria, antropologia
Yhdyssanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
arkeologia
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta arkeologi
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12