arvata
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- antaa vastaukseksi jotain muuta kuin tieto, esimerkiksi luulo tai jotain satunnaista
- Arvasit oikein!
- Arvaapa kuka täällä kävi eilen?
- erik. sanontaa vahvistamassa
- Arvaapa tuntuiko kivalta, kun tajusin, että minua oli petetty!
- osata aavistuksen tai todennäköisyyden perusteella tehdä jotakin (joka osoittautuu oikeaksi), hoksata
- Olisihan se pitänyt arvata, että häneen ei voi luottaa.
- Arvasin hänen tulevan tänne.
- Kuten arvata saattaa, hän oli pettynyt.
- vanh. arvostella, arvioida
- Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
- (puhekieltä) uskaltaa
- Ei ulos arvaa lähteä, koska siellä tuulee 27 m/s.
- Hän oli niin pahalla päällä, ettei hänelle arvannut mennä puhumaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑr.ʋɑ.t̪ɑ/
- tavutus: ar‧va‧ta
Etymologia muokkaa
arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: arvaus, arvio, arvoitus
- verbit: frekventatiiviset arvailla, arvella; faktitiiviset arvauttaa, arvuuttaa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- arvata Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Verbi muokkaa
arvata
- (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä arvama
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.