arvella
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
arvella
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi
Verbi muokkaa
- otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
- Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
- tavutus: ar‧vel‧la
Etymologia muokkaa
arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]
Käännökset muokkaa
1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: arvelu
Aiheesta muualla muokkaa
- arvella Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana arvata.