astevaihtelu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
astevaihtelu (2)
- (kielitiede, fonetiikka) kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen. Suomessa vaihtelu koskee soinnittomia klusiileita. Toisessa tapauksessa vaihtelu (laatuvaihtelu) esiintyy tilanteessa, jossa klusiili vaihtuu toiseksi äänteeksi.
- kukka → kukan
- onki → ongen
- tunti → tunnin
- Soinnilliset klusiilit säilyvät pääasiassa, muutamia poikkeuksia on toki, mutta ne ovat vain tuplaantumistapauksia:
- bändi → bändin
- verbi → verbin
- kirurgi → kirurgin
- (poikkeus) dubata → dubbaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑst̪eˣˌʋɑi̯ht̪elu/
- tavutus: as‧te‧vaih‧te‧lu
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- astevaihtelu Kielitoimiston sanakirjassa
- astevaihtelu Tieteen termipankissa