Wikipedia
Katso artikkeli Astevaihtelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

astevaihtelu (2)

  1. (kielitiede, fonetiikka) kielellinen ilmiö, jossa kaksoiskonsonantillista eli vahva-asteista sanaa taivutettaessa toinen konsonantti katoaa ja sanasta tulee heikkoasteinen. Suomessa vaihtelu koskee soinnittomia klusiileita. Toisessa tapauksessa vaihtelu (laatuvaihtelu) esiintyy tilanteessa, jossa klusiili vaihtuu toiseksi äänteeksi.
    kukka → kukan
    onki → ongen
    tunti → tunnin
    Soinnilliset klusiilit säilyvät pääasiassa, muutamia poikkeuksia on toki, mutta ne ovat vain tuplaantumistapauksia:
    ndi → bändin
    verbi → verbin
    kirurgi → kirurgin
    (poikkeus) dubata → dubbaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑst̪eˣˌʋɑi̯ht̪elu/
  • tavutus: as‧te‧vaih‧te‧lu

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa