asu
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
asu (1)
- vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus
- Monille puku on asun tärkein osa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑsu/
- tavutus: a‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asu | asut |
| genetiivi | asun | asujen |
| partitiivi | asua | asuja |
| akkusatiivi | asu; asun |
asut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asussa | asuissa |
| elatiivi | asusta | asuista |
| illatiivi | asuun | asuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asulla | asuilla |
| ablatiivi | asulta | asuilta |
| allatiivi | asulle | asuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asuna | asuina |
| translatiivi | asuksi | asuiksi |
| abessiivi | asutta | asuitta |
| instruktiivi | – | asuin |
| komitatiivi | – | asuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: asuste, asustaminen, asustus
- verbit: asustaa
Yhdyssanat muokkaa
alusasu, arkiasu, asukokonaisuus, asuroolipeli, edustusasu, helleasu, hiihtoasu, housuasu, ilmiasu, juhla-asu, kevätasu, kieliasu, kirjoitusasu, kotiasu, lenkkeilyasu, muotiasu, naamiaisasu, neuleasu, nykyasu, oloasu, painoasu, peliasu, ranta-asu, retkeilyasu, runoasu, sadeasu, tekstiasu, tennisasu, työasu, uima-asu, ulkoasu, ulkoiluasu, uniasu, uniseksiasu, valeasu, vapaa-ajanasu vierailuasu, virka-asu, voimisteluasu, väliasu, yöasu, äänneasu
Aiheesta muualla muokkaa
- asu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 982, 986 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi muokkaa
asu
Banggai muokkaa
Substantiivi muokkaa
asu
Pamona muokkaa
Substantiivi muokkaa
asu
Viro muokkaa
Verbi muokkaa
asu
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.