aufhörtet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aufhören (sivulauseessa; päälauseessa hörtet auf)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aufhören (sivulauseessa; päälauseessa hörtet auf)