Katso myös: Aula

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aula (9)[1]

  1. rakennuksen tai huoneiston sisääntulon jälkeinen tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯lɑ/
  • tavutus: au‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aula aulat
genetiivi aulan aulojen
(aulain)
partitiivi aulaa auloja
akkusatiivi aula;
aulan
aulat
sisäpaikallissijat
inessiivi aulassa auloissa
elatiivi aulasta auloista
illatiivi aulaan auloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aulalla auloilla
ablatiivi aulalta auloilta
allatiivi aulalle auloille
muut sijamuodot
essiivi aulana auloina
translatiivi aulaksi auloiksi
abessiivi aulatta auloitta
instruktiivi auloin
komitatiivi auloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aulavalvoja, eteisaula, sisääntuloaula

Aiheesta muualla muokkaa

  • aula Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

aula f. (monikko aulas)

  1. luokkahuone, luentosali
  2. (runollinen) palatsi

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

aula f. (monikko auli [luo])

  1. luokkahuone
  2. oikeussali

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

aula f. (monikko aulas)

  1. oppitunti
  2. luokkahuone

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aula yl. (1) (yks. määr. aulan [luo], mon. epämäär. aulor [luo], mon. määr. aulorna [luo])

  1. juhlasali

Aiheesta muualla muokkaa

  • aula Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9