Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bastardi (5)[1]

  1. avioton lapsi, äpärä
  2. sekamuoto, sekasikiö
  3. kirjasintyyppi; alun perin 1400- ja 1500-luvulla käytetty kirjainmuoto bastarda, gootilaisen kursiivin ja tekstuuran välimuoto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbɑst̪ɑrdi/
  • tavutus: bas‧tar‧di

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bastardi bastardit
genetiivi bastardin bastardien
(bastardein)
partitiivi bastardia bastardeja
akkusatiivi bastardi;
bastardin
bastardit
sisäpaikallissijat
inessiivi bastardissa bastardeissa
elatiivi bastardista bastardeista
illatiivi bastardiin bastardeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bastardilla bastardeilla
ablatiivi bastardilta bastardeilta
allatiivi bastardille bastardeille
muut sijamuodot
essiivi bastardina bastardeina
translatiivi bastardiksi bastardeiksi
abessiivi bastarditta bastardeitta
instruktiivi bastardein
komitatiivi bastardeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bastardi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5