blickte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blicken
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä blicken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blicken
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä blicken