Englanti muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. defecates
part. prees. defecating
imp. & part. perf. defecated

defecate

  1. (fysiologia) ulostaa
  2. (nykykielessä harvinainen) puhdistaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈdɛfɪkeɪt/

Etymologia muokkaa

  • latinan verbistä dēfaecāre (’‎puhdistaa’‎) < johtimesta de- (’pois’‎) ‎ja substantiivista faex (’sakka’‎, ’epäpuhtaus’‎)

Liittyvät sanat muokkaa

Vaihtoehtoiset kirjoitusasut muokkaa
Synonyymit muokkaa

Italia muokkaa

Verbi muokkaa

defecate

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä defecare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä defecare
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin partisiipin perfekti verbistä defecare

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

dēfecāte

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä dēfecō