duuma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- Venäjän parlamentin alahuone
- Nikolai II joutui elokuussa 1905 taipumaan neuvoa-antavan edustuskokouksen, duuman, perustamiseen Venäjälle keisarikunnan Japanille kärsimän tappion vuoksi. (itsenaisyys100.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈduːmɑ/
- tavutus: duu‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | duuma | duumat |
| genetiivi | duuman | duumien (duumain) |
| partitiivi | duumaa | duumia |
| akkusatiivi | duuma; duuman |
duumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | duumassa | duumissa |
| elatiivi | duumasta | duumista |
| illatiivi | duumaan | duumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | duumalla | duumilla |
| ablatiivi | duumalta | duumilta |
| allatiivi | duumalle | duumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | duumana | duumina |
| translatiivi | duumaksi | duumiksi |
| abessiivi | duumatta | duumitta |
| instruktiivi | – | duumin |
| komitatiivi | – | duumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | duuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- duuma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10