dynamiitti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- räjähdysaine, joka koostuu massaan imeytetystä nitroglyserolista tai nitroglykolista
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdynɑˌmiːt̪ːi/
- tavutus: dy‧na‧miit‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dynamiitti | dynamiitit |
genetiivi | dynamiitin | dynamiittien (dynamiittein) |
partitiivi | dynamiittia | dynamiitteja |
akkusatiivi | dynamiitti; dynamiitin |
dynamiitit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dynamiitissa | dynamiiteissa |
elatiivi | dynamiitista | dynamiiteista |
illatiivi | dynamiittiin | dynamiitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dynamiitilla | dynamiiteilla |
ablatiivi | dynamiitilta | dynamiiteilta |
allatiivi | dynamiitille | dynamiiteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dynamiittina | dynamiitteina |
translatiivi | dynamiitiksi | dynamiiteiksi |
abessiivi | dynamiititta | dynamiiteitta |
instruktiivi | – | dynamiitein |
komitatiivi | – | dynamiitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | dynamiiti- | |
vahva vartalo | dynamiitti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sana on aineen keksijän Alfred Nobelin sepittämä oppitekoinen uudissana. Sen vartalona on kreikan sana dynamis, 'voima' ja johtimena aineiden nimissä yleinen -it. Keksintö tehtiin 1866 ja sana on ollut käytössä ainakin jo 1867, jolloin keksintö patentoitiin ja ainetta alettiin myydä ulkomaille. Suomalaiseen sanakirjaan sana pääsi 1883. Suomen puhekielessä siitä on käytetty muunnelmia tinameeti, tinamentti, tynamentti, tynämentti ja tynämiiti, sillä sanan alussa oleva d ja vokaalisoinnun säännönmukaisuutta rikkova yhdistelmä y-a ovat olleet vaikeita ääntää.[2]
Käännökset muokkaa
1. räjähdysaine, joka koostuu massaan imeytetystä nitroglyserolista tai nitroglykolista
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
dynamiittipanos, dynamiittipötky, dynamiittipötkö
Aiheesta muualla muokkaa
- dynamiitti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 99. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.