eka

Katso myös: eka-

Kansainvälinen

Lyhenne

eka

1. ekajukin kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)

Suomi

Adjektiivi

eka

1. (arkikieltä) ensimmäinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈekɑ/
• tavutus: e‧ka

Liittyvät sanat

• toka
• vika

Aiheesta muualla

• eka Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

eka yl. (1) (yks. määr. ekan [luo], mon. epämäär. ekor [luo], mon. määr. ekorna [luo])

1. ruuhi

Verbi

eka (1)

1. kaikua

Taivutus

Taivutus – eka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ekar [luo]	ekas
imperfekti	ekade	ekades
supiini	ekat	ekats
imperatiivi	eka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: eka
• passiivin infinitiivi: ekas
• aktiivin part. prees: ekande [luo]
• passiivin part. prees: ekandes
• part. perf.: yl. ekad, n. ekat, määr./mon. ekade

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: eko

Aiheesta muualla

• eka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)