ekspertti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈekspert̪ːi/
- tavutus: eks‧pert‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ekspertti | ekspertit |
genetiivi | ekspertin | eksperttien (eksperttein) |
partitiivi | eksperttiä | eksperttejä |
akkusatiivi | ekspertti; ekspertin |
ekspertit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ekspertissä | eksperteissä |
elatiivi | ekspertistä | eksperteistä |
illatiivi | eksperttiin | ekspertteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ekspertillä | eksperteillä |
ablatiivi | ekspertiltä | eksperteiltä |
allatiivi | ekspertille | eksperteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eksperttinä | ekspertteinä |
translatiivi | ekspertiksi | eksperteiksi |
abessiivi | ekspertittä | eksperteittä |
instruktiivi | – | ekspertein |
komitatiivi | – | ekspertteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | eksperti- | |
vahva vartalo | ekspertti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. asiantuntija
Ks. asiantuntija |
Aiheesta muualla muokkaa
- ekspertti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C