Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ellipsi (5)[1]

  1. (matematiikka) geometrinen tasokäyrä, joka määritellään niiden pisteiden urana, joista kahteen kiinteään pisteeseen (polttopisteet) mitattujen etäisyyksien summa on vakio, erikoistapaus soikiosta
  2. (kielitiede) yhden tai useamman sanan tai yhdyssanan osan taikka kieliopin vaatiman lauseenjäsenen pois jättäminen lauseesta niin, että asia selviää asiayhteydestä
    Usein käytetty sanomalehti-sanan ellipsi on lehti.
  3. kolme pistettä -välimerkki ()

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈelːipsi/
  • tavutus: el‧lip‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ellipsi ellipsit
genetiivi ellipsin ellipsien
(ellipsein)
partitiivi ellipsiä ellipsejä
akkusatiivi ellipsi;
ellipsin
ellipsit
sisäpaikallissijat
inessiivi ellipsissä ellipseissä
elatiivi ellipsistä ellipseistä
illatiivi ellipsiin ellipseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ellipsillä ellipseillä
ablatiivi ellipsiltä ellipseiltä
allatiivi ellipsille ellipseille
muut sijamuodot
essiivi ellipsinä ellipseinä
translatiivi ellipsiksi ellipseiksi
abessiivi ellipsittä ellipseittä
instruktiivi ellipsein
komitatiivi ellipseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ellipsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan ellīpsis f. << muinaiskreikan ἔλλειψις, "poisjättö". Nimen antoi Apollonios Pergalainen teoksessaan Konika kartioleikkauksista

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5