emä
Katso myös: ema |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
emä (10)
- eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
- Varsan emä on nimeltään Tähti.
- (vanhentunut) äiti
- (vanhentunut) kohtu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈemæ/
- tavutus: e‧mä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emä | emät |
genetiivi | emän | emien (emäin) |
partitiivi | emää | emiä |
akkusatiivi | emä; emän |
emät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emässä | emissä |
elatiivi | emästä | emistä |
illatiivi | emään | emiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emällä | emillä |
ablatiivi | emältä | emiltä |
allatiivi | emälle | emille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | emänä | eminä |
translatiivi | emäksi | emiksi |
abessiivi | emättä | emittä |
instruktiivi | – | emin |
komitatiivi | – | emine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. eläimen vanhempi
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: emo
Yhdyssanat muokkaa
emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe
Aiheesta muualla muokkaa
Vepsä muokkaa
Substantiivi muokkaa
emä (gen emän, mon part emid)