Katso myös: ema

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

emä (10)

  1. eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo
    Varsan emä on nimeltään Tähti.
  2. (vanhentunut) äiti
  3. (vanhentunut) kohtu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈemæ/
  • tavutus: e‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emä emät
genetiivi emän emien
(emäin)
partitiivi emää emiä
akkusatiivi emä;
emän
emät
sisäpaikallissijat
inessiivi emässä emissä
elatiivi emästä emistä
illatiivi emään emiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emällä emillä
ablatiivi emältä emiltä
allatiivi emälle emille
muut sijamuodot
essiivi emänä eminä
translatiivi emäksi emiksi
abessiivi emättä emittä
instruktiivi emin
komitatiivi emine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
  • substantiivit: emo
Yhdyssanat muokkaa

emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emänsänussija, emäpensas, emäpitäjä, emäpuu, emäseurakunta, emäsika, emätila, emävalhe

Aiheesta muualla muokkaa

  • emä Kielitoimiston sanakirjassa
  • emä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Vepsä muokkaa

Substantiivi muokkaa

emä (gen emän, mon part emid)

  1. äiti
  2. emä