Katso myös: Eno, eno-

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

eno (1)

  1. äidin veli
  2. (murteellinen) suuri joki

Ääntäminen muokkaa

  • Näin äännetään alueella: Suomi
  • tavutus: e‧no

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eno enot
genetiivi enon enojen
partitiivi enoa enoja
akkusatiivi eno;
enon
enot
sisäpaikallissijat
inessiivi enossa enoissa
elatiivi enosta enoista
illatiivi enoon enoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi enolla enoilla
ablatiivi enolta enoilta
allatiivi enolle enoille
muut sijamuodot
essiivi enona enoina
translatiivi enoksi enoiksi
abessiivi enotta enoitta
instruktiivi enoin
komitatiivi enoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eno-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • johdos adjektiivista enä ’suuri; paljon’.[1]

Vastaavia sanoja sukukielissä inkeroisen enoi, vatjan ono, viron onu ja saamen eanu. Epävarmoja eri sukulaisia merkitseviä sanoja ovat komin un ’äidin vanhempi sisar tai äidin vanhemman veljen vaimo’, enetsin ina ja nganasanin ńenne ’vanhempi veli, isän nuorempi veli’.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa

Idiomit muokkaa

pudota kuin eno veneestä — pudota joukosta

Aiheesta muualla muokkaa

  • eno Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 114, 433 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

'Auhelawa muokkaa

Verbi muokkaa

eno

  1. nukkua

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eno.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eno.