Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

entinen (38)

  1. sellainen, joka on ollut tai toiminut aikaisemmin; aikaisempi, aiempi
    Entinen levysoitin oli parempi kuin nämä uudet kotkotukset.
    Sanoi se entinenkin äijä, että vielä koville ottaa, mutta maailma vain jatkaa entistä menoaan.
    Ovimies on entinen painija.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈent̪inen/
  • tavutus: en‧ti‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi entinen entiset
genetiivi entisen entisten
entisien
partitiivi entistä entisiä
akkusatiivi entinen;
entisen
entiset
sisäpaikallissijat
inessiivi entisessä entisissä
elatiivi entisestä entisistä
illatiivi entiseen entisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi entisellä entisillä
ablatiivi entiseltä entisiltä
allatiivi entiselle entisille
muut sijamuodot
essiivi entisenä
(entisnä)
entisinä
translatiivi entiseksi entisiksi
abessiivi entisettä entisittä
instruktiivi entisin
komitatiivi entisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo entise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
entis-

Etymologia muokkaa

sanasta ensi[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • olla entisensä

Aiheesta muualla muokkaa

  • entinen Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

entinen (38)

  1. (kiertoilmaus) kuollut
    kävi kuin entiselle

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 322. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.