epäjumala
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
epäjumala (10)
- uskonnollisen tai hengellisen palvonnan kohde, jonka puhuja ei usko omaavan sellaisia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä olisi aiheellista pitää todellisena jumaluutena
- Minä en halua palvella pakanoiden epäjumalia.
- (kuvaannollisesti) ylenpalttisen ihailun tai tavoittelun kohde
- Raha on hänen epäjumalansa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈepæˌjumɑlɑ/, [ˈe̞pæˌjumɑlɑ]
- tavutus: e‧pä‧ju‧ma‧la
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista epä- ja jumala
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- epäjumala Kielitoimiston sanakirjassa