erämaa
Katso myös: Erämaa |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
erämaa (18)
- asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
- Ennen erällä käytiin erämailla.
- (kuvaannollisesti) autiomaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈeræˌmɑː/
- tavutus: e‧rä‧maa
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa