Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

erbarme

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbarmen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbarmen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbarmen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erbarmen