Katso myös: Erikoinen

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

erikoinen (38) (komparatiivi erikoisempi, superlatiivi erikoisin) (taivutus[luo])

  1. (lähinnä yhdyssanoissa) erikoislaatuinen, poikkeuksellinen, erityinen
    Pekalla on erikoinen vanha museoauto.
    erikoistilanne, erikoistarjous
  2. (lähinnä yhdyssanoissa) erikoistunut; johonkin osa-alueeseen keskittyvä
    erikoisliike, erikoistutkija
  3. kummallinen, omalaatuinen, outo
    Pekka on erikoinen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈe.riˌkoi.nen/
  • tavutus: e‧ri‧koi‧nen

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

erikoisala, erikoisammattitutkinto, erikoisasema, erikoisauto, erikoiseläinlääkäri, erikoishammaslääkäri, erikoishoikka, erikoiskerma, erikoiskieli, erikoiskoe, erikoiskoulutus, erikoiskuljetus, erikoislaatuinen, erikoislahjakas, erikoislaina, erikoisliike, erikoislukio, erikoislähettiläs, erikoislääkäri, erikoismaininta, erikoismies, erikoisosaaminen, erikoispikajuna, erikoispikavuoro, erikoispostimerkki, erikoisrakenteinen, erikoisruokavalio, erikoissiirto, erikoissuunnittelija, erikoistapaus, erikoistarjous, erikoistehtävä, erikoistilanne, erikoistoimittaja, erikoistuntija, erikoistuomioistuin, erikoistutkija, erikoisupseeri, erikoisvaatimus, erikoisvalmisteinen, erikoisvaltuus

Aiheesta muualla muokkaa

  • erikoinen Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 402, 691, 1147 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa