Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

erottaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. muodostaa (tehdä) ero joidenkin välillä tai välille
    Järki erottaa ihmisen eläimistä.
    Erota nuo keskenään tappelevat toisistaan!
  2. havaita tai nähdä ero joidenkin välillä
    En erota niitä toisistaan.
    Erotatko sitä?
  3. pystyä havaitsemaan
    En erottanut esineitä pimeässä.
    Menin etuovelle ja erotin pientä savun hajua.
  4. jakaa ryhmiin jonkin perusteella
    Jyvät erotetaan akanoista.
  5. ottaa joltakulta jäsenyys pois
    erottaa työstä, virasta, koulusta
    Hänet erotettiin huonon käytöksen vuoksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈerot̪ːɑːˣ/
  • tavutus: e‧rot‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • erottaa Kielitoimiston sanakirjassa