erottaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
erottaa (53-C) (taivutus[luo])
- muodostaa (tehdä) ero joidenkin välillä tai välille
- Järki erottaa ihmisen eläimistä.
- Erota nuo keskenään tappelevat toisistaan!
- havaita tai nähdä ero joidenkin välillä
- En erota niitä toisistaan.
- Erotatko sitä?
- pystyä havaitsemaan
- En erottanut esineitä pimeässä.
- Menin etuovelle ja erotin pientä savun hajua.
- jakaa ryhmiin jonkin perusteella
- Jyvät erotetaan akanoista.
- ottaa joltakulta jäsenyys pois
- erottaa työstä, virasta, koulusta
- Hänet erotettiin huonon käytöksen vuoksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈerot̪ːɑːˣ/
- tavutus: e‧rot‧taa
Käännökset muokkaa
2. nähdä ero
|
|
5. ottaa jäsenyys pois
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: erotin, erotus
- verbit: erotella, erottautua, erottua
Aiheesta muualla muokkaa
- erottaa Kielitoimiston sanakirjassa