Katso myös: ersäufe

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ersaufe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersaufen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersaufen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersaufen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ersaufen