etiketti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- seuraelämän sääntöjen kokonaisuus; vallitsevat tavat, käytöskaavat ja -muodot
- nimilappu tai muu esineeseen t. tuotteeseen kiinnitettävä näkyvä tunniste, jossa on tuotetietoja yms.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈet̪iˌket̪ːi/
- tavutus: e‧ti‧ket‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etiketti | etiketit |
genetiivi | etiketin | etikettien (etikettein) |
partitiivi | etikettiä | etikettejä |
akkusatiivi | etiketti; etiketin |
etiketit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etiketissä | etiketeissä |
elatiivi | etiketistä | etiketeistä |
illatiivi | etikettiin | etiketteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etiketillä | etiketeillä |
ablatiivi | etiketiltä | etiketeiltä |
allatiivi | etiketille | etiketeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etikettinä | etiketteinä |
translatiivi | etiketiksi | etiketeiksi |
abessiivi | etiketittä | etiketeittä |
instruktiivi | – | etiketein |
komitatiivi | – | etiketteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | etiketi- | |
vahva vartalo | etiketti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
etikettikone, hovietiketti, pukuetiketti, tulitikkuetiketti
Aiheesta muualla muokkaa
- etiketti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C