Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

etiketti (5-C)[1]

  1. seuraelämän sääntöjen kokonaisuus; vallitsevat tavat, käytöskaavat ja -muodot
  2. nimilappu tai muu esineeseen t. tuotteeseen kiinnitettävä näkyvä tunniste, jossa on tuotetietoja yms.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈet̪iˌket̪ːi/
  • tavutus: e‧ti‧ket‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etiketti etiketit
genetiivi etiketin etikettien
(etikettein)
partitiivi etikettiä etikettejä
akkusatiivi etiketti;
etiketin
etiketit
sisäpaikallissijat
inessiivi etiketissä etiketeissä
elatiivi etiketistä etiketeistä
illatiivi etikettiin etiketteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etiketillä etiketeillä
ablatiivi etiketiltä etiketeiltä
allatiivi etiketille etiketeille
muut sijamuodot
essiivi etikettinä etiketteinä
translatiivi etiketiksi etiketeiksi
abessiivi etiketittä etiketeittä
instruktiivi etiketein
komitatiivi etiketteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etiketi-
vahva vartalo etiketti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

etikettikone, hovietiketti, pukuetiketti, tulitikkuetiketti

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C