Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

etruski (6)

  1. mon. Italiassa Etruriaksi kutsutulla alueella 700–100 eaa elänyt kansa; sen jäsen
  2. sen kieli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈet̪ruski/
  • tavutus: et‧rus‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etruski etruskit
genetiivi etruskin etruskien
etruskeiden
etruskeitten
partitiivi etruskia etruskeita
etruskeja
akkusatiivi etruski;
etruskin
etruskit
sisäpaikallissijat
inessiivi etruskissa etruskeissa
elatiivi etruskista etruskeista
illatiivi etruskiin etruskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etruskilla etruskeilla
ablatiivi etruskilta etruskeilta
allatiivi etruskille etruskeille
muut sijamuodot
essiivi etruskina etruskeina
translatiivi etruskiksi etruskeiksi
abessiivi etruskitta etruskeitta
instruktiivi etruskein
komitatiivi etruskeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etruski-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • etruski Kielitoimiston sanakirjassa