Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

etsintä (9-J)

  1. se, kun etsitään; etsiminen
  2. (usein monikossa) järjestäytynyt toiminta jonkin löytämiseksi
    Elonjääneiden etsinnät lopetettiin viikon kuluttua järistyksestä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈet̪sint̪æ/
  • tavutus: et‧sin‧tä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etsintä etsinnät
genetiivi etsinnän etsintöjen
(etsintäin)
partitiivi etsintää etsintöjä
akkusatiivi etsintä;
etsinnän
etsinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi etsinnässä etsinnöissä
elatiivi etsinnästä etsinnöistä
illatiivi etsintään etsintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etsinnällä etsinnöillä
ablatiivi etsinnältä etsinnöiltä
allatiivi etsinnälle etsinnöille
muut sijamuodot
essiivi etsintänä etsintöinä
translatiivi etsinnäksi etsinnöiksi
abessiivi etsinnättä etsinnöittä
instruktiivi etsinnöin
komitatiivi etsintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etsinnä-
vahva vartalo etsintä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta etsiä (etsi- + -ntä)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa