Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

etuveto (1-F)[1]

  1. auton voimansiirto jossa moottorin voima välittyy etupyöriin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈet̪uˌʋet̪o/
  • tavutus: e‧tu‧ve‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuveto etuvedot
genetiivi etuvedon etuvetojen
partitiivi etuvetoa etuvetoja
akkusatiivi etuveto;
etuvedon
etuvedot
sisäpaikallissijat
inessiivi etuvedossa etuvedoissa
elatiivi etuvedosta etuvedoista
illatiivi etuvetoon etuvetoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuvedolla etuvedoilla
ablatiivi etuvedolta etuvedoilta
allatiivi etuvedolle etuvedoille
muut sijamuodot
essiivi etuvetona etuvetoina
translatiivi etuvedoksi etuvedoiksi
abessiivi etuvedotta etuvedoitta
instruktiivi etuvedoin
komitatiivi etuvetoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etuvedo-
vahva vartalo etuveto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • etuveto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F