Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiksu (1)[1]

  1. (arkikieltä) älykäs, nopeaälyinen
  2. (arkikieltä) harkitseva, harkintakykyinen
  3. (arkikieltä) asiallinen, korrekti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfiksu/
  • tavutus: fik‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiksu fiksut
genetiivi fiksun fiksujen
partitiivi fiksua fiksuja
akkusatiivi fiksu;
fiksun
fiksut
sisäpaikallissijat
inessiivi fiksussa fiksuissa
elatiivi fiksusta fiksuista
illatiivi fiksuun fiksuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiksulla fiksuilla
ablatiivi fiksulta fiksuilta
allatiivi fiksulle fiksuille
muut sijamuodot
essiivi fiksuna fiksuina
translatiivi fiksuksi fiksuiksi
abessiivi fiksutta fiksuitta
instruktiivi fiksuin
komitatiivi fiksuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fiksu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • fiksu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1