foneemi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
foneemi (6)
- (fonetiikka) pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
- Tekstissä foneemit merkitään vinoviivojen väliin käyttäen tekstin laatijan valitsemia symboleja.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈfoneːmi/
- tavutus: fo‧nee‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | foneemi | foneemit |
| genetiivi | foneemin | foneemien foneemeiden foneemeitten |
| partitiivi | foneemia | foneemeita foneemeja |
| akkusatiivi | foneemi; foneemin |
foneemit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | foneemissa | foneemeissa |
| elatiivi | foneemista | foneemeista |
| illatiivi | foneemiin | foneemeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | foneemilla | foneemeilla |
| ablatiivi | foneemilta | foneemeilta |
| allatiivi | foneemille | foneemeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | foneemina | foneemeina |
| translatiivi | foneemiksi | foneemeiksi |
| abessiivi | foneemitta | foneemeitta |
| instruktiivi | – | foneemein |
| komitatiivi | – | foneemeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | foneemi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. pienin merkityksiä erottava äänneyksikkö, joka on yhden kielen kannalta yksikäsitteinen
Liittyvät sanat muokkaa
allofoni, foneemianalyysi, foneeminen, fonemaattinen, fonologia, segmentaalinen foneemi
Vieruskäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
foneemi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta foneem