Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hämmästys (39)[1]

  1. hammästyneisyys
    Hämmästykseni oli melkoinen, kun seuraavana päivänä luin otsikot.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæmːæst̪ys/
  • tavutus: häm‧mäs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hämmästys hämmästykset
genetiivi hämmästyksen hämmästysten
hämmästyksien
partitiivi hämmästystä hämmästyksiä
akkusatiivi hämmästys;
hämmästyksen
hämmästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hämmästyksessä hämmästyksissä
elatiivi hämmästyksestä hämmästyksistä
illatiivi hämmästykseen hämmästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hämmästyksellä hämmästyksillä
ablatiivi hämmästykseltä hämmästyksiltä
allatiivi hämmästykselle hämmästyksille
muut sijamuodot
essiivi hämmästyksenä hämmästyksinä
translatiivi hämmästykseksi hämmästyksiksi
abessiivi hämmästyksettä hämmästyksittä
instruktiivi hämmästyksin
komitatiivi hämmästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hämmästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hämmästys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hämmästyä (hämmästy- + -s)

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39