Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hänge n. (4) (yks. määr. hänget[luo], mon. epämäär. hängen[luo], mon. määr. hängena [luo])

  1. (kasvitiede) norkko, urpu

Aiheesta muualla muokkaa

  • hänge Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

hänge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hängen