Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haave (48)

  1. toive, unelma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑːʋeˣ/
  • tavutus: haa‧ve

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haave haaveet
genetiivi haaveen haaveiden
haaveitten
partitiivi haavetta haaveita
akkusatiivi haave;
haaveen
haaveet
sisäpaikallissijat
inessiivi haaveessa haaveissa
elatiivi haaveesta haaveista
illatiivi haaveeseen haaveisiin
haaveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haaveella haaveilla
ablatiivi haaveelta haaveilta
allatiivi haaveelle haaveille
muut sijamuodot
essiivi haaveena haaveina
translatiivi haaveeksi haaveiksi
abessiivi haaveetta haaveitta
instruktiivi haavein
komitatiivi haaveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haavee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
haavet-

Etymologia muokkaa

poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella sanasta haame, joka on johdos murteellisesta sanasta haama ’varjo, hämy’[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

haavekuva, haavemaailma, lemmenhaave, nuoruudenhaave, voitonhaave

Aiheesta muualla muokkaa

  • haave Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.