Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haikeus (40)[1]

  1. se, että on haikea
  2. alakulo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯keus/ tai /ˈhɑi̯keu̯s/
  • tavutus: hai‧ke‧us / hai‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haikeus haikeudet
genetiivi haikeuden haikeuksien
partitiivi haikeutta haikeuksia
akkusatiivi haikeus;
haikeuden
haikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi haikeudessa haikeuksissa
elatiivi haikeudesta haikeuksista
illatiivi haikeuteen haikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi haikeudella haikeuksilla
ablatiivi haikeudelta haikeuksilta
allatiivi haikeudelle haikeuksille
muut sijamuodot
essiivi haikeutena haikeuksina
translatiivi haikeudeksi haikeuksiksi
abessiivi haikeudetta haikeuksitta
instruktiivi haikeuksin
komitatiivi haikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haikeude-
vahva vartalo haikeute-
konsonantti-
vartalo
haikeut-

Etymologia muokkaa

sanan haikea vartalosta haike- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haikeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40